Kategoriat
ajatuksia oppiminen

Lukemattomia kirjoja

Kirjahyllyssäni on suuri määrä lukemattomia kirjoja. Välillä ne tuntuvat hukkaan heitetyiltä mahdollisuuksilta ja itseään soimaa, kun ei ole ehtinyt niitä lukemaan. Vertaistukena tälle ongelmalleni, löysin ilmiölle japanilaisen termin, Tsundoku, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä ostamisen jälkeen pinoon koottuja kirjoja, joita ei ole lukenut . Termi on tullut japanin kieleen jo 1800-luvun puolivälissä, joten mistään uudesta trendistä ei ole kysymys.

Nassim Taleb kirjassaan Musta joutsen: Erittäin epätodennäköisen vaikutus (The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable, 2007) kuvaa näitä lukemattomia kirjoja anti-kirjastoksi.

Taleb kuvaa kirjojemme suhdetta tietoomme käyttämällä esimerkkinään kirjailija Umberto Ecoa. Ecolla oli mittava 30 000 kirjan kirjasto, joka suurimmassa osassa sen nähneistä aiheutti ihmetystä, että onko hän tosiaan lukenut ne kaikki*. Vain pieni osa kirjaston vierailijoista ymmärsi sen oikean roolin tutkimuksen työkaluna.

Lukemattomien kirjojen määrä havainnollistaa sitä mitä emme tiedä, eikä kirjastomme tai kirjahyllymme kirjojen määrän tulisikaan olla mittari sille mitä jo tiedämme.

Elinikäisessä oppimisessa pitäisikin rohkeasti kerätä ympärilleen kirjoja, jotka osoittavat meille juuri sen, että elinikäistä oppimista tarvitaan. Uusia polkuja ja ajatuksia sen sijaan, että kirjastomme on todistus tai statussymbooli siitä mitä jo tiedämme.

Tämän kesän aikana poimin pinosta kiinnostavia kirjoja, mutta jo tätä kirjoittaessani, on postissa matkalla luokseni useampikin uusi kirja. Kaikkia kirjojani en tule koskaan lukemaan, mutta se on erittäin hyvä asia.

*) Econ vastaus kysyjille oli: ”Ei, nämä minun pitää lukea kuun loppuun mennessä. Muut kirjat ovat toimistollani.”