Tekoälyn hyötyjen ja haittojen oppimiseksi kannustetaan usein kokeilemaan. Tiedän tämän tapahtuvan vilpittömästi sanojan kannustuksesta uuden oppimiseen, mutta pedagogisesti pätevänä ammatillisena opettajana tiedän tämän yleisen kokeilun olevan turhauttavaa epämääräisyyttä oppijalle.
Vertauksena, jos haluat oppia valmistamaan ruokaa, kehoite ”kokeile kaikkea”, keitä jotain, paista sitä, pilko, hauduta ja pakasta, niin opit sitten tekemään ruokaa, ei todellakaan ole kannustava keino ihmisen oppia uusia taitoja ja työvälineitä. Tekoälylle tämä puskeva (kone)oppiminen kyllä käy, mutta me olemme ihmisiä.
Leikki ja kokeilu ovat mielekkäimpiä tapoja oppia uusia asioita, jos tietää mitä on tekemässä. Tarvitaan hiekkalaatikko ja (peli)sääntöjä. Sääntöjä siksi, että voimme tällöin myös päästä johonkin tulokseen. Onnistumista voi reflektoida, jos asettaa tekemiselle tavoitteen. Tavoite on sääntö tässä oppimispelissä.
Pienessäkin kokeilussa kannattaa aina asettaa itselleen jonkin tavoite, jolloin tuloksetkin voivat olla kannustavampaa ja maistuvampaa kuin koekeittiön useita tunteja kokeiltu ruskea jäätynyt mössö.
Tässä yksi oppimiskokeiluni.
Hiekkalaatikko: Midjourney, Runway ML sekä ammattilaisen työvälineet (Adobe CC)
Säännöt: tee esittely video
Tavoitteeni oli luoda Midjourney.llä 3D-animaatiohahmo, joka pysyisi jotenkin matkalla samanlaisena. Käyttäessä halpoja omakustanteisia lisenssejä, ei voi generoida satoja variaatioita, joten olen valinnut minua miellyttävimmät tuotokset, jotka pysyivät tiukassa budjetissani.
Käytin hahmon luomiseen noin 10 minuuttia yritin saada mahdollisimman neutraalin ilmeen ja asennon.
Prompt oli
”animation character in the style of pixar, man, big brown beard and hair in a bun, 189 cm 100 kg, teacher, detailed, happy”Täysin siis kuvitteellinen hahmo, jolla ei ole vertausta todelliseen henkilöön tai tapahtumaan. 😀
Kun generoin kuvia hahmosta toiminnassa, promptit muuttuivat lyhyemmiksi.
Midjourney tarjoaa parametrin, jolla hahmon näköisyyttä voi tukea. Tämä parametri on ”cref” eli character reference. Tällöin hahmoa ei tarvitse enää uudestaan kuvata kehotteessa.
” man riding a bike to work through a park, front basket has a bag”
“man working with a laptop and a headset, office”
“teacher talking with a student, university”
“man eating a lunch while looking at his phone in a cafeteria”
Huomio: hahmoreferenssi teki vaikeutta saada muita kuvaan, kun kaikki näyttivät samalta.
Image to Video
Kuvien generoimisen jälkeen syötin ne lähdeaineistoksi Runway ML image to video -työvälineeseen. Välineellä voi generoida liikettä niin hahmoon kuin kameraan. Kameraliike vielä nyt tuntuu helpommalta ja liike hahmossa on joko todella pientä tai 4 sekunnissa tuhoaa koko otoksen.
Lopuksi koostin videosta Adobe After Effects -ohjelmalla kokonaisuuden. AI-videon resoluutio on edullisella lisenssillä niin heikko, että kehystin työn Adobe Stock -palvelun materiaaleilla ja omalla kuvituksella videon lopussa. Videon musiikki on YouTube Studion äänikirjastosta teos: ”How’s It Supposed to Feel (Instrumental) – NEFFEX ”
Havainnot
Kuvasisällön generointi on kehittynyt hurjaa vauhtia ja laatu on jo nyt kuvapankkitasoa. Sisällön tarkka ohjaaminen ei ole mahdollista, vaan pitää tuottaa ja valita, tuottaa ja valita ja taas tuottaa lisää ja valita sopivaa. Pidän myös tästä arvaamattomuudesta ja tunnistan sen olevan myös osa luovaa prosessiani. Pidän siitä, että minulle esitetään versioita ja saan valita.
Videopuolella olemme vielä kaukana hyödyllisestä. Arvaamattomuus tekee enemmän surrealistista sisältöä ja sisällön luonteva liikkuminen on vaikeaa. En yhtään epäile, etteikö tämä kehity myös vauhdilla silmiemme edessä, mutta tuotokset ovat vielä heikkoja verrattaen vaikka kuvasisällön generoimiseen. Kuten muutkin, odotan Soraa.
Artikkelin kansikuva generoitu Adobe Firefly.lla.
OPPIVA OPETTAJA 